Tässä avataan viimein lisää Lamontien sukukronikoita ja kerrotaan kuinka Sylvia... enpäs kerrokkaan vielä, lukekaa itse! Toivottavasti osa miellyttää:


Carlosin viikot kuluivat pääosin saman kaavan mukaan. Hän hoiti Seraa (siinä se lapsen nimi)...


...kävi töissä, sekä...


...joogasi. Omasta mielestään se rauhoittaa hänen "sieluaan". Ehkä se auttaisi myös unohtamaan 'olenparishiltonvähäxihq'-ajatukset. Huomatkaa kauniisti poseerava Pena!


Penasta puheenollen.. Carlos on lämmitellyt suhteita kissansa kanssa melko mukavasti, vai eikö? Ehkä joogaus onkin auttanut ukkoa jollain tapaa, kun on noin iloinen läpi kurjien elämän päivien.. Tai sitten syy löytyy lähestyvästä jouluaatosta, joka on ollut Carlosin lempi juhla jo 4-vuotiaasta asti. Lähinnä..*kröhöm*.. lahjojen takia.


Toisin kuin Carlos, Sylvia ei halunnut kuluttaa päiviään saman tylsän kaavaan mukaan. Hän haki jotain räväkämpää, kuten syrjähyppyjä! Ei ole nainen miestään varten koskaan hajuvettä laittanut...


Tässä mennän kuitenkin ehkä jo liian pitkälle! Sylviaaaa.. Carlos tulee puolen tunnin kuluttua kotiin, eli tarkoittaa: LOPETTAKAA HETI!
"Mikä se oli?! Maanjäristys?" Kaarlo säikähti.
"Ääh.. diktaattori se vain ärjyy itsekseen. Jatketaanhan vaikka Seran huoneessa, jookos."


Kohtalokas  virhe, Sylvia. Carlos saapui vain pari sekuntia liian aikaisin... Taisi rakkaus hiipua vauhdilla Carlosin suhdeluettelossa.


Tässä vaiheessa jo pienessä hiprakassa oleileva Sylvia ei välittänyt, vaikka jäikin kiinni. Meno vaan paranee, sitä mukaa kun riskit vähenee... Toivottavasti jompi kumpi säilytti ehkäisyvälineitä kukkarossaan!


"Niin, kyllä, tulemme sinne Seran kanssa niin pian kuin mahdollista. Hyvä, nähdään äiti!"
Carlos oli suunnitellut joulua äitinsä luona ulkomailla jo jonkin aikaa, ja päätti nyt lähteä yhdessä vaimonsa ja lapsensa kanssa, tietenkin kertomatta mitä tapahtui Sylvian ja tämän Kaarlo-ystävänsä välillä.


Lähtö jouduttiin kuitenkin perumaan, kun Carlos huomasi Sylvian olevan raskaana. Eihän nyt raskaana olevaa naista voisi lentokoneeseen tunkea! Ties mitä vauvalle (tai pahimmassa tapauksessa vauvoille) kävisi? (vaikka se/ne ei välttämättä olekaan hänen lapsensa) Joulu siis päätettiin viettää kaikessa rauhassa kotona...


Aaah, ihanainen Sera vauva kasvaa vielä ihanaisemmaksi taaperoksi!


Tällainen söpöliini on pikku Sera ^^ Hiukset vaihdoin, väriä en. Peri isänsä värin, tosin hiukan tummempana.. Kyllä, Carlosin pää on ruskea!


Itseään kunnioittavan lapsen täytyi osata kertoa lahjatoiveensa aikuisille. Eikä se onnistu, ellei lapsi osaa puhua. Siispä Carlos keitti lapselleen pullollisen vahvaa mahtimaitoa ja kertoi mitä nalle tarkoittaa, jotta lapsi osaisi sanoa toiveensa jopa oikein!


Joulu ei ole joulu ilman joulupuuta! Niin lausahti Carlos ja vei töistään kirveen, jotta saisi kaadettua poliisiaseman pihassa törröttävän kuusen omaan olohuoneeseensa.


Valkoinen, on joulun väri, aainaainen.. Laalaalaaa!*rallatusta* Carlos oli perheensä ensimmäinen ensilumen näkijä. Se on varmasti sanoinkuvaamattoman upea tunne, jota ei voi sanoin kuvailla. Se täytyy kokea itse!


Pikku Sera halusi nauttia ulkoilmasta ja päätti karata kotoaan...


..no ei oikeasti! Hän vain halusi tervehtiä 'isoa päätä', jonka kanssa Carlos leikki. Eihän Sera voinut tietää, että pää onkin lumiukon jalat!


Ensilumen laskeuduttua Sylvian kumpu vain kohosi...


...ja kohosi. Pena on tunkenut taas kuvaan, jälleen kerran oven vieressä! Mikähän pakkomielle sillä on?


Viimein koitti kohuttu jouluaaton aamu. Sera oli ensimmäinen joka heräsi, ja herätti huudollaan koko talon, mukaanlukien Penan joka luikki piiloon naapurin lintualtaaseen..


Sopimus oli, että lahjat avataan vasta aamiaisen jälkeen. Mutta kärsimätön Sera päätti salaa käydä availemassa lahjojaan. Hän ehti penkoa villasukat, pupulelun, uuden Kindercaman tuttipullomalliston, sekä Carlosin uuden tietokoneen. Carlos ehti hätiin juuri ajoissa, ennen kuin tyttö ehti iskeä hampaansa koneen johtoihin...


Lukuisista esteistä huolimatta perhe pääsi lopulta nauttimaan joululettuja. (Paitsi tietysti Sera, jolla oli vain kaksi hammasta.) Aamiaisella vietettiin tasan 36 minuuttia sanomatta sanaakaan, (Paitsi tietysi Sera, joka pulputti kuin papupata koko ajan.) kunnes Carlos lopulta kertoi metsästyksen (lahjojen avaamisen) alkaneen...


Sylvia katui syvästi tekoaan ja antoi Carlosille lahjaksi pullollisen kalleinta vuosikerta viiniä. Carlos ei kuitenkaan ottanut lahjaa vastaan ja avioliitosta tuli molemminpuolin rakkaudeton. Sylvia toivoi syvällä sydämessään, että perhe kuitenkin pysyisi vielä yhdessä, edes lapsien tähden. Carlosilla vaan oli mielessään toiset aikeet...


"AARRGGGHHH!!! Mikä tuskaaaaa!"
Sylvian synnytys käynnistyi aivan yllättäen, kesken surullisten jouluviisujen.


Synnytyksen aikana Pena pääti kasvaa täysikasvuiseksi kolliksi. Oven vierellä edelleen...


Pahimmista painajaismaissimista painajaisista on tullut totta! Sylvia puski maailmaan kaksoset! Käänne jota kukaan ei ollut odottanut, ei edes juustokakkua syönyt perheen äiti. Tytöt saivat nimikseen Eva ja Teté. Mitä? Määkö muka olisin kattonu liikaa Serranon perhettä? (YLE1 ark. klo 9.15) Nyt kun lapset on syntyneet, on Carlosin aika toteuttaa suunnitelmansa... :


"En kestä enää sinua ja valheitasi! Tämä on loppu! Pakkaa tavarasi ja häivy, avioero-paperit tulevat postissa äitisi luo!"


Niin Sylvia jätti Lamontien talon, toistaiseksi tuntemattomasta syystä hymyssä suin. Vielä tänäkin päivänä, osoitteesta Kukkakuilu 3, saatat tarkkaan kuunnellessasi kuulla miehen nyyhtyttävän itsensä uneen...

*sniff* Surullista.. Ai mitä? Mihin katosi se extra pitkä osa? Sitä ei nyt tällä kertaa tullutkaan, mutta ensi kerraksi sen lupaan, jookos...
Lamontin sukukronikat sulkevat kantensa hetkeksi, ja kiittävät

-Coph